Schubert - Ave Maria (Opera)

Hyvää ja Rauhallista Joulua lukijoille

Walking In The Air (from: The Snowman)

Tämä on lapsuuteni ja vieläkin ehdoton suosikkini.

Nat King Cole - O Holy Night

Nat King Cole on yksi niistä artisteista,joihin en kyllästy varmaan koskaan!
Tämä Joululaulu on kanssa samaan sarjaan kuuluva.=)

Anssi Tikanmäki - Aamu lakeuksilla

Tytär löysi tämän helmen ja olin ihan unohtanut koko biisin.Tykkään!=)

Kari Tapio - Kuin taivaisiin

R.I.P Kari Tapio

Vesa-Matti Loiri - Varpunen Jouluaamuna

Tämä on mulle rakkain Joululaulu

Tonttu (Vesa-Matti Loiri)

Yksi lempilaulujani Joulun aikaan.

Vuokko Hovatta - Kosketusta vailla vapiseva mies

Valaisimia ja muuta paperimassasta part 2

Tässä se on valmiina ja ajattelin, että saapi olla juuri tuollainen.
Ei ne paperinarut kylläkään jää käyttämättä, vaan visioin jo ruusukranssia kunhan vaan löydän mustia heteitä jostain nettiliikkeestä.=)

Valaisimia ja muuta paperimassasta...

Olin eilen kurssilla ystäväni kanssa, jossa teimme valaisimia paperimassasta. Oli kiva kerrankin päästä käsityökurssille, kun sekä minun työni, että isännän työ asettavat melkoisesti rajoituksia ajallisesti.

Esimmäiseksi piti leikata minkkiverkosta 75cm pitkä pätkä ja tässä kohtaa oli jo tulla tenkkapoo, koska käsieni puristusvoima on välillä aika heikko ja verkko oli on aika kovaa. Onneksi eräs kurssilainen lupasi leikata kaikkien verkot ja meikäläinen huokasi helpotuksesta.

Osa kurssilaisista teki enkelivalaisimen, mutta ystäväni ja minä päädyttiin selkeälinjaisempaan valaisimeen. Meidän valaisimet olivat tekniikaltaankin paljon helpommat ja nopeammat valmistaa.
Suurin homma koko valaisimen teossa oli reunojen yhdistäminen, eikä siinäkään mennyt ihan hirveästi aikaa.

Tuollaiset tötteröt niistä tuli ja seuraavaksi oli vuorossa kuitupaperin silppuaminen, mikä oli saanut likoa lämpimässä vedessä yön yli. Silppusimme käsin paperit pienemmiksi ja lopuksi niistä tehtiin ihan muhjua tehosekottimella ja laitettiin takaisin lasten vannaan ja lisättiin vettä. Tosin vanna oli hieman liian pieni noitten tötteröiden kastelemiseen.

Tötteröä piti pyörittää massassa, että sitä tulisi joka paikkaan muttei kuitenkaan liikaa.

Ja koska se vanna oli edelleen liian pieni, piti valaisinta hieman kallistaa että massaa tulee myös ylä- ja alapäähän. Tässä saikin olla aika tarkkana, ettei tule liikaa ja ettei kuitenkaan massa lähde irtoamaan, koska sekin vaara oli olemassa.

Pellavaa sai käyttää koristeluun ja tietenkin minä sitä halusin laittaa. Ystäväni ei pellavaa laittanut, vaan hän tekin koristeeksi kanaverkosta lumihiutaleita ja kasteli ne paperimassaan.

Tötteröt kuivumassa ja todella kuivuttuaan aivan erinäköiset, valmiista kuva myöhemmin. Pellavat eivät näy oikein kunnolla, mutta siellä ne ovat massan keskellä.Koristelun teen kotona, kun käyn torstaina hakemassa valaisimen kotiin. Valoina käytän ledi-valosarjaa, että saan senkin vihdoin järkevään käyttöön.

Myös paperiruusuin voi valaisimia koristella ja myös sen opimme kurssilla tekemään.

Tosi helppo ja hieman meitä huvitti, koska pelkäsimme tekniikan vaikeutta. Turha pelko!=)

 Tässä enkelivalaisimien runkoja, jotka voi käyttää uudestaan seuraavaa valaisinta tehdessä.

.Enkelivalaisimen varsinainen runko valmistumassa tuossa ylemässä kuvassa. Pellavat kastellaan massaan ja muotoillaan kiekuroiksi, eli tämä vie paljon enemmän aikaa. Massan kuivuttua taakse tehdään viilto koko matkalta ja se teipataan kiinni sisäpuolelta ja koristellaan.

Tässä "luminen sydän" valaisimeen koristeeksi. Veikeän näköinen, ihan kuin "lumi" sulaisi sudämestä.=)

Tässä valmis enkelivalaisin, kaunis eikö totta.

Otin myös parista työstä kuvan, koska niin hienoja juttuja ihmiset ovat tehneet. Tässä vaikka juhlapöytään koristeeksi ja koristuksena vain paperiruusut ja ledivalot ja se on siinä.=)

Yhtenä vaihtoehtona oli tämä "luminen" kukkakranssi kanaverkosta ja paperimassasta, jonka koristuksena on paperinaru ja -ruusut, sekä lasihemet ja huopalehdet.

Ja taas lähti homma lapasesta kuin markka Suomesta...

Virkkaaminen ei ole koskaan ollut oikeen mun juttu, koska olen pitänyt sitä vaikeana.
Viime syksynä sitten ajattelin, ettei se voi olla mitään ydinfysiikkaa tai salatiedettä ja päätin opetella isoäidin neliöt. Netti pelasti taas tämän naisen ja löysin hyvät kuvalliset ohjeet.
Ajattelin tehdä yhden suuren neliön, josta olisi tullut torkkupeite. Ei tullut torkkupeitettä ja kyllästyin koko hommaan, kunnes viikko sitten purin koko tekeleen ja virkkasin langat uudestaan pienemmiksi neliöiksi (nuo suuremmat neliöt kuvassa). Tarkoitus oli tehdä jaloille peite, koska Fibromyalgia on pahentunut jaloissa.
Torstaina piti mennä ostamaanluonnonvaaleaa lankaa, jolla yhdistän palat ja silloin se tapahtui. Tytär kysyi ihan asiallisesti,että luulenko ihan tosissani saavani pitää peitteen itselläni. Hyvä kysymys, koska perheeni tuntien en luule vaan tiedän olevani taas ilman peitettä.
Lähdin kaupasta 7 jättikerän kanssa. Ostin Novitan Kyyhkyä (nuo vaaleammat kerät) ja Novitan Raitaa (tummemmat kerät).
Isäntä kysyi, olenko nyt kaksi viikkoa hiljaa ja tyytyväinen sohvan nurkassa virkkatessani. Älytön kysymys, meikäläinenhän on aina tyytyväinen kun on tarpeeksi materiaalia käsitöihin!=)
Syksyllä ja talvella on ihan kiva virkata ja neuloa ja keväällä ja kesällä voin keskittyä ristipistoihin.
Laittelen kuvia valmiista peitteistä ja koruista taas kun kerkeän.

Halpaa matkailua maailmalla ja vielä kerran väriterapiaa...

Rakastan eri kulttuureja.
Afrikka on yksi sellainen mantere, jonne haluaisin mennä...sitten joskus.
Alexander McCall Smith mahdollisti " vierailuni " Botswanaan jo nyt!;0)
Ihastuin hänen kirjoistaan tehtyyn sarjaan, kun se kesällä näytettiin telkkarissa. Olin nähnyt vasta ensimmäisen osan ja tilasin heti seuraavana maanantaina koko tähän asti tehdyn sarjan.
Jill Smith on aivan ihana Mma Ramotswe ja kerrankin pääosan näyttelijä ei ole anorektisen näköinen  riuku, vaan nainen isoilla kirjaimilla. Myös hänen sihteerinsä on todella mainio tapaus 97 pisteellään=), kuten myös parturi, korjaamon omistaja ja monet muut.
Musiikki ja värit näyttelevät myös isoa osaa sarjasta.
Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta sekin asia pitää korjata tässä pikimmiten.
Sarjassa viehättää  erilaisuus esim. se ettei aseet pauku ja pommit räjähtele ja yllättäen kiinnitin huomioni kiroilun puuttumiseen. Yllättävää minulta, joka kiroilee kuin vanhan ajan satamajätkä (tiedän, tosi ärsyttävää kuunnella ja yritän parantaa tapani). Kohtelias käyttäytyminen on myös asia, johon ihmiset myös muualla maailmassa saisivat kiinnittää enemmän huomiota.

Olen myös "vieraillut" dvd-dokumenttien välityksellä mm. Anchor Watin temppelissä Kamputseassa, Macchu Picchulla Perussa, ja monessa muussa paikassa.=)

Ja vielä niistä väreistä sen verran, kuten tuosta kuvasta voi näkyy, että värimaailma on todella erilainen kuin meillä täällä pohjoisessa. Harmaana päivänä selailemalla kansiotani, josta juttua pari postausta sitten ja edellisessä myös sivuttu asiaa, saan hyvän latauksen päivääni väreistä ja muodoista.
Myös sarjan värien käyttö on aika erilaista ja seki lisäsi viehätystä ja olen myös napannut sieltä ideoita värien käyttöön.
Nauttikaa väreistä ja elämästä!=)

Catalina Estrada

http://veerle-v2.duoh.com/images/uploads/art/catalina5.jpg

Tuossa on kuvan osoite, jossa on yksi upea kuva kyseisen taiteilijan työstä.
Sain vuosi sitten lahjaksi Paolo Coelhon kalenterin ja ihastuin kuvitukseen, jotka toivat mieleeni unet(älkää kysykö miksi).
Halusin ensimmäiseksi nähdä lisää hänen tekemiään ilmeisesti tauluja ja taas kerran hurautettiin netin ihmeelliseen maailmaan kuvahaun turvin!=)
En ymmärrä mangasta yhtää mitään, mutta hänen työnsä ovat mielestäni mangamaisia.=)
Kuvitus on selkeää ja paikoitellen erittäin runsasta ja värimaailma:Wau!
Hänen kuvistaan monesti olen napannut värit viimeisen vuoden aikana koruihini.
Lahjakas mimmi kertakaikkiaan!

Käykää ihmeessä tutustumassa hänen töihin, niihin kyllä voi jäädä koukkuun!
Harmaina päivinä varsinkin kuvista saa melkoisen energialatauksen ja nythän sellaiselle alkaa olla tarvis!=)

Led Zeppelin - Stairway To Heaven

Otteita ja ideakansiosta...

Olen monesti saanut vastata kysymykseen: mistä ideat koruihin. Ja ihan yhtä monta kertaa olen kertonut ideakansiostani, johon olen kerännyt kuvia ja kasannut pitkin matkaa. Kansio tuskin tulee koskaan valmistumaan, koska aina löytyy uusia kauniita kuvia.
Kansio toimii myös hyvin väriterapia harmaina päivinä, kun pilvet täyttävät taivaan harmaudellaan, tuuli vihmoo pohjoisesta ja räntää tulee vaakatasosta eli siis sellaisina kuin tänään.=) Ja toimii erittäin hyvin. Monesti vaan katselen kansioon leikkaamia kuvia ja siitä saa kyllä melkoisen energiapaukun päivä touhuihin.

Kansion idea on siis sellainen, että sitä selailemalla voi saada vinkkejä seuraavan työn väreihin ja muotoihin, kuten edellisessä postauksessa olen käyttänyt.
Kuvat eivät jostain syystä onnistuneet kovinkaan hyvin, mutta toivottavasti kupletin juoni selviää niistä.
Ja mikäänhän ei estä tekemästä kansiota ihan vaan omaksi iloksi, vaikkei itse käsitöitä tekisikään.=)

Tapetista on moneksi...

Tapetista on siis moneksi, vaikka korumalliksi. Eikä tietenkään se olisi mitään, jos sitä ei muokkailisi.
Ihastuin tuohon tapettimalliin ja kuva piti leikata lehdestä ja liimata ideakansiooni.
Tytär sai olla prototyypin omistaja ja ainakin sanoi tykkäävänsä uudesta rannekorustaan.=)
Lisäksi koruun on käytetty mustia lasihelmiä, eli puolet on tuota Delica-versiota ja puolet lasihelmi-ketjua. Harmi, ettei ketju näy kuvassa.

Lapin taikaa...

Tämän kännykkäkorun tein entiselle työkaverilleni lievittämään ikävää Lappiin. Hän asui hetken aikaa pohjoisimmassa Lapissa.
Hän ja perheensä ihastuivat kovasti Lappiin, enkä ihmettele.
Mietin korua tehdessäni, miksi siellä on käytetty ja käytetään kansallispuvuissa kirkkaita värejä. Ehkä syynä on se, että siellä on muuten aika karua paitsi ruska-aikana ja revontulien loimuessa taivaalla. Vai onko juuri nämä elementit syynä kirkkaisiin väreihin. Mene ja tiedä.
Kuvassa näkyy keltainen oranssina, mutta muuten värit ovat kohdallaan.
Malli on jostain vanhasta ristipisto-ohjeesta napattu.=)

Horoskooppi-laukkukoru...

Vihdoin löysin sellaiset horoskooppimerkit, jotka miellyttivät silmää!=)
Varsinkin härällä on melkein aina ihan hirveä se merkki ja minua on sapettanut suunnattomasti merkin rumuus.Ylläri ylläri, olen itse härkä.
Selasin nettiä etsiäkseni jotain ihan muuta, kun nämä merkit tulivat vastaan. Mallit sain www.beadingdaily.com sivuilta.
Seuraavaksi teen perheelleni omat horoskoopit lahjaksi.

Nimenvaihdos...

Nyt ei tule kuvaa, mutta nimenmuutos tuli. Halusin vaihtaa blogini nimen siitä syystä, että teen pääasiassa delica-helmistä koruja ja halusin sen selviävän jo blogin nimestä.
Tämä on yksi tapa tavoittaa paremmin ihmisiä, jotka myös ovat keskittyneet Delicoihin. Toki kaikki muutkin lukijat ovat edelleen tervetulleita vierailemaan blogissani ja etenkin kommentoimaan juttujani.
Yritän taas pian saada uusia kuvia tänne, mutta nyt ovat ajatukset olleet ihan muualla.

Art Nouveau...

Taas käytettiin ristipistomallia hyväksi ja tehtiin taulu helmistä neliöpistoilla.
Muistan myös tämän tyylisuunnan tehneen vaikutuksen minuun jo lapsena. Ihailin kovasti tätä tyylisuuntaa sekä art deco suuntausta..
Skannasin mallin yhdestä kirjasta, jonka ostin joku aika sitten ja ajatteli nyt tuon mallin toteuttaa.
Tuossa on yksi virhe, mutta se siellä olla eikä vaikuta lopputulokseen!=)

Horuksen silmä...

Egypti on aina kiehtonut minua pyramideineen ja mystisinen tarinoineen.
Muistan lapsena katsoneeni kaikki elokuvat, jotka kertoivat Egyptistä: Kleopatra, Sinuhe egyptiläinen, Muumio (se alkuperäinen) ja monet muut.
Ajattelin tehdä Horuksen silmän kaulakoruksi ja siitä sitten valmiina kuva myöhemmin.

Mirjamin valssi...

Muutama päivä sitten kuulin piiiiiiitkästä aikaa radiosta Marionin: Mirjamin valssin.
Siitä sain inspiraation tehdä tämän rannekorun. Inspiraationi johonkin koruun voin siis saada vaikka kuinka erilaisissa yhteyksissä ja missä vaan ja heti alkaa korvien välissä käydä hillitön suunnittelu!;0)  Jotenkin nämä värit ja sävyt tulivat ensimmäiseksi mieleeni ja malli on sama kuin edellisessä postauksessa olevassa korussa, mutta lupaamani kaksinkertainen.
Olen joskus maininnutkin, että tykkään värisekoituksista ja tässäkin olen sitä suosinut. Jotenkin tulee tuo yksivärinen paremmin esiin ja vielä kun lisää "ääriviivat" mattamustalla, niin jep jep...

Mexican sun...

Kuuntelin viime viikolla pitkästä aikaa Santanaa, joka on yksi lempiartisteistani. Blac Magic Woman, Oye Como Va ja monet muut...ai jai jai!
Siitä se idea sitten lähti!;0)
Malli on vanha, jonka suunnittelin silloin joskus, mutta toimii edelleen. Saman mallin mukaan teen uutta korua, mutta se pieni muokkaaja taas supattaa olkapäällä, joten värit on erilaiset ja teen siitä siitä kaksiketaisena. Kuva tulee, kun saan korun valmiiksi.

Buddhan kuvia ja "reumakoruja"...

Joskus kannattaa odottaa, että saa jotain mieluista. Näin kävi minulle, kun kuolasin noita Buddhatauluja Tiimarissa. Alkujaan taulut maksoivat yli seitsemän euroa ja toissa päivänä hinta oli enää 20centtiä/kpl.
Ostin välittömästi taulut ja heti sain vision kuinka hyödyntäisin ne korujen kuvaamisessa.

Ylempi koru on tehty, kun kaksi vuotta sitten sain tietää sairastavani fibromyalgiaa ja yli-liikkuvien nivelien syndroomaa. Tein korun lohdutuksesksi itselleni ja nyt sitä piti hieman tuunata, eli vaihtaa keskimmäinen helmi tuohon pieneen kividonitsiin. Materiaalit ovat hopea, sininen onyxi ja sodaliitti. Korun nimi on Lohdutus.

Alempi vamistui eilen ja siihen on käytetty Swarovski-kristallia(persikka), mustia lasihelmiä,hopeaa ja keskelle tälläsin Tensha-riipuksen.

Häivähdys lilaa...

Sain viime viikolla Villihelmen paketin, jossa oli kiitos-lahjana liloja helmiä ja hetihän niitä piti hyödyntää korviksiin.=)
Rannekoruun käytin putkia, jotka tein jo aikaa sitten Delicoista, lisänä mustia lasihelmiä. Tykkään erityisesti noista värisekoituksista, tulee jotenkin elävämpi pinta ja yksikään putki ei ole "kuvioltaan" samanlainen.=)
Kuvausta varten "pöllin" tyttären simpukan lainaksi ja kiinni jäin!;0)

Sekalaista seurakuntaa...

Tässä olisi toisataiseksi viimeiset noppikset, koska nopat loppuivat enkä tiedä milloin saan niitä  lisää.=)

Yksi uusi laukkukoru, jossa on Tensha-riipus ja lasihelmiä.

Kaulakoru:Black and White. Onpa tosi "eksoottinen" nimi korulle, mutta en tähän hätään muutakaan keksinyt.=)
Helmiäisriipus-ja kolikot, sekä mustia lasihelmiä.

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, on tässä hieman positiivisempi postaus.=)
Perheemme hajoaa täksi viikonlopuksi, kun lapset lähtevät isälleni viikonlopuksi, minä töihin ja isäntä saa serkkunsa seurakseen. Sunnuntaina sitten yhdistymme jälleen ja nyt varaudumme paremmin ukonilmaan esim. otamme vettä varastoon, koska  tänne on povattu uutta myräkkää.
Kaunista viikonloppua ja nauttikaa jäljellä olevasta kesästä.=)

Analysoidaan kaikki kaunis rumaksi...

Kävin tänään mielenkiintoisen keskustelun taiteen analysoimisest ja sanomistahan siitä tuli. En ole koskaan jaksanut ymmärtää, miksi on analysoitava kaikki kaunis ympäriltään puhki.
Tänään minulta kysyttiin kysymys, jolla minut saa näkemään punaista.
-Mitä sinä haluat viestiä tällä tekemälläsi koruilla ja mitä kertoa itsestäsi?
-What???
En halua kertoa itsestäni mitään ja korut puhukoot puolestaan, mutta jos joku alkaa kuulla niitten juttelua ääneen, kannattaa kääntyä  lääkärin puoleen, minä en siitä vastuuta ota. Tahdon vain nauttia siitä, että olen perinyt kädentaidon lahjan ja tehdä niillä koruja!
Parasta kaikesta oli, että olin juuri tekemässä korua toiselle ihmiselle, joka toi minulle materiaalit ja vahvan vision minkälainen korusta pitää tulla, eli ei siinä paljon meikäläistä paljoa ole!

En myöskään ole ymmärtänyt leffojen, kirjojen, taulujen, musiikin, valokuvien, näytelmien ym. tiukkaa analysoimista. Voi olla väärässä, mutta mielestäni kaikki tällainen analysoiminen on suoranaista luovuuden raiskaamista ja syö tekijäänsä ja murentaa työn arvon!!!

 En varmaan muuten olisi niin näreissäni, mutta olen kasvanut ajatukseen kunnioittaa toisen ihmisen luovuutta ja tapaa tehdä taidetta kuka milläkin tavalla ja välttämättä minun ei tarvitse sitä edes ymmärtää ja yrittää sanoin tehdä tyhjäksi.Jokaisella on kuitenkin oma tapansa kokea ja tuntea asioita, eikä minun mielestäni ole vain yhtä oikeaa tapaa Voin  nauttia kauneudesta ympärilläni kuluttamatta sitä turhilla kommenteilla puhki.
 Aikanaan opiskellessani käsitöitä ryhmässämme oli rumasti sanottuna tällainen "tekotaiteellinen" henkilö, joka kerran tokaisi käsi nyhtäen leukaa erään opiskelijan tekemää silkkihuivia, että mikä dynamiikka! Siinä vaiheessa meikäläistä vietiin ja lujaa ulos, etten olisi analysoinut erästä henkilöä. Tunnustan, ehkä hän tajusi siitä huivista jotain mitä tällainen maalaistolla ei tajua! Minusta se oli kaunis ja kirjava.

Anteeksi ikävän sävyinen postaukseni, mutta en vain jaksa tällaista ajatumaailmaa, enkä sitä ymmärrä!

PS. Ensi kerralla lupaan jotain mukavampaa postausta.

Lisää korviksia, kun niitä kerran menee...

Nuo edelliset noppakorvikset eivät sitten jääneetkään mulle, koska nuori sukulais-tyttö tykästyi niihin ja halusi ne itselleen. En tietenkään voinut kieltäytyä, vaan ne lähtivät uuteen kotiin ja niinpä sitten tein itselleni uudet ja lisäsin nuo pallukat korviksiin!=)
Alemmat menevät myös sukulaiselle ja tein ne sopiviksi aikaisemassa postauksessa olevaan rukousnauhaan. Ihan mukava, että koruni kelpaavat ihmisille eivätkä jää nurkkiin pyörimään!=)

Kesärakeet kasvoillain.........olisivat tehneet kipeää!

Viime viikon torstaina saimme vartin kestävän kesämyrskyn. Se alkoi kuin sormia napsauttamalla ja tuuli pyöritti puita melkoisella voimalla ja vettä satoi niin rajusti, ettei pellon toiselle puolelle nähnyt. Pahinta oli kuitenkin raekuuro, joiden pelkäsin tunkeutuvan katon läpi. Eihän nuo isoja rakeita ole, mutta kyllä ne kipeää olisivat tehneet. Onneksi meidän bändi oli sisällä ja pientä paniikin tynkää aiheuttivat kahdessa nuorimmaisessa lapsessa.
Toissa yön myräkästä ja elosalamista tajunnut ottaa kuvia, mutta oli ne kyllä hienoja. Tosin sähköt menivät illalla vähän ennen kymmentä ja palautuivat eilen päivällä kahden maissa. Pahinta tässä myräkässä oli, ettei tullut edes vettä ja jouduin olemaan aivan liian pitkään ilman kaffea!;0)

Noppia kansalle ja muuta mukavaa...

Kesän pahimpien helteiden jälkeen onneksi tuli ainakin hetkeksi hieman viileämmät ilmat ja pääsin taas koruilun makuun. Ensimmäiseksi tein itselleni korvikset nopista, jotka on hankittu Villihelmestä.

Seuraavaksi tein pitkästä aikaa rannekorun hopeasta ja helmiäisestä. Kannatti kaivella kätköjä, koska sieltä löysin nuo hopeat ja helmiäiset.=)

Edelleen kätköistä löydettyjä aarteita. Hommasin vuosia sitten tuon ristin ja Kristus-riipuksen ja monesti niistä on pitänyt koru tehdä, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten päätin saada niistä valmiin korun ja tällainen niistä sukeutui. Korussa on hopeaa, helmiäistä ja  värjättyä turkoosia.

Tämän päivän viimeinen koru on yllätys yllätys...kätköjen joukosta bongattu donitsi. Laitoin siihen hopeasta tuon yksinkertaisen lenkin ja vaijeriin laitoin mustia lasihelmiä ja väliin matta sinisiä Delicoja. En nyt juuri muista, mikä tuo korukivi on. Tuntui muuten mukavalta saada taas valmista aikaan, paitsi siinä kohtaa kun hopealanka tunkeutui kynnen alle. Enkä edes kironnut perinteiseen tapaan ensimmäisen, vaan maltoin jopa henkäillä laskea kymmeneen!;0)

Kesällä kerran...

Vietimme juhannuksen mökillä (todella harvinaista suomalaisille) ja ilmojen isäntä oli puolellamme. Mukanamme oli tuttavaperhe ja heidän lapsenlapset. Viisi lasta ja meteli taattu!=)

Karkasimme isännän kanssa soutelemaan ja löysimme jopa lumpeita joista suurimmasta osasta joutsenet olivat kuulemma tehneet selvää.Parit ulpukatkin nähtiin.

Luonto oli myös näyttänyt voimansa ja käytti siihen tarkoitukseen koivua. Helatorstaina oli mökillä ollut ukkonen ja salama päätti tehdä selvää koivusta ja viereinen koivukin sai osansa. Kuvaamassahan ne piti käydä. Appiukko kertoi paukahduksen olleen melkoinen ja jälki sen mukaista.

Myös järveä piti kuvata;0) Majavien hylkäämiä pesiä näkyi siellä täällä.

Laiturilla oli mukava uitella varpaita, olla vaan ja kuunnella tuulen kuiskintaa puissa ja veden liplatusta. Mieli lepäsi ja stressi katosi.

Ps. Kerrankin kävi tuuri, enkä polttanut itseäni vaan sain jopa kauniin värin iholleni.=)