Kesällä kerran...

Vietimme juhannuksen mökillä (todella harvinaista suomalaisille) ja ilmojen isäntä oli puolellamme. Mukanamme oli tuttavaperhe ja heidän lapsenlapset. Viisi lasta ja meteli taattu!=)

Karkasimme isännän kanssa soutelemaan ja löysimme jopa lumpeita joista suurimmasta osasta joutsenet olivat kuulemma tehneet selvää.Parit ulpukatkin nähtiin.

Luonto oli myös näyttänyt voimansa ja käytti siihen tarkoitukseen koivua. Helatorstaina oli mökillä ollut ukkonen ja salama päätti tehdä selvää koivusta ja viereinen koivukin sai osansa. Kuvaamassahan ne piti käydä. Appiukko kertoi paukahduksen olleen melkoinen ja jälki sen mukaista.

Myös järveä piti kuvata;0) Majavien hylkäämiä pesiä näkyi siellä täällä.

Laiturilla oli mukava uitella varpaita, olla vaan ja kuunnella tuulen kuiskintaa puissa ja veden liplatusta. Mieli lepäsi ja stressi katosi.

Ps. Kerrankin kävi tuuri, enkä polttanut itseäni vaan sain jopa kauniin värin iholleni.=)

Kukkia muttei sidontaa...part 2

Mikähän siinä on, että kesällä tulee pakkomielle räpsiä kukista kuvia? Onko syynä värit, muodot vai halu säilyttää se "ikuinen kesä" kuvissa?
Entä paikka, jossa olette käyneet vain kesällä. Yrittäkää miettiä, millainen se on talvella: aika hankalaa ja toisaalta paikan viehätys häviäisi.

Kävin mummini pihalla taas kerran riehumassa kameran kanssa ja monta kaunista kukkaa taas pukkasi kuviin.=)