Vuokko Hovatta - Kosketusta vailla vapiseva mies

Valaisimia ja muuta paperimassasta part 2

Tässä se on valmiina ja ajattelin, että saapi olla juuri tuollainen.
Ei ne paperinarut kylläkään jää käyttämättä, vaan visioin jo ruusukranssia kunhan vaan löydän mustia heteitä jostain nettiliikkeestä.=)

Valaisimia ja muuta paperimassasta...

Olin eilen kurssilla ystäväni kanssa, jossa teimme valaisimia paperimassasta. Oli kiva kerrankin päästä käsityökurssille, kun sekä minun työni, että isännän työ asettavat melkoisesti rajoituksia ajallisesti.

Esimmäiseksi piti leikata minkkiverkosta 75cm pitkä pätkä ja tässä kohtaa oli jo tulla tenkkapoo, koska käsieni puristusvoima on välillä aika heikko ja verkko oli on aika kovaa. Onneksi eräs kurssilainen lupasi leikata kaikkien verkot ja meikäläinen huokasi helpotuksesta.

Osa kurssilaisista teki enkelivalaisimen, mutta ystäväni ja minä päädyttiin selkeälinjaisempaan valaisimeen. Meidän valaisimet olivat tekniikaltaankin paljon helpommat ja nopeammat valmistaa.
Suurin homma koko valaisimen teossa oli reunojen yhdistäminen, eikä siinäkään mennyt ihan hirveästi aikaa.

Tuollaiset tötteröt niistä tuli ja seuraavaksi oli vuorossa kuitupaperin silppuaminen, mikä oli saanut likoa lämpimässä vedessä yön yli. Silppusimme käsin paperit pienemmiksi ja lopuksi niistä tehtiin ihan muhjua tehosekottimella ja laitettiin takaisin lasten vannaan ja lisättiin vettä. Tosin vanna oli hieman liian pieni noitten tötteröiden kastelemiseen.

Tötteröä piti pyörittää massassa, että sitä tulisi joka paikkaan muttei kuitenkaan liikaa.

Ja koska se vanna oli edelleen liian pieni, piti valaisinta hieman kallistaa että massaa tulee myös ylä- ja alapäähän. Tässä saikin olla aika tarkkana, ettei tule liikaa ja ettei kuitenkaan massa lähde irtoamaan, koska sekin vaara oli olemassa.

Pellavaa sai käyttää koristeluun ja tietenkin minä sitä halusin laittaa. Ystäväni ei pellavaa laittanut, vaan hän tekin koristeeksi kanaverkosta lumihiutaleita ja kasteli ne paperimassaan.

Tötteröt kuivumassa ja todella kuivuttuaan aivan erinäköiset, valmiista kuva myöhemmin. Pellavat eivät näy oikein kunnolla, mutta siellä ne ovat massan keskellä.Koristelun teen kotona, kun käyn torstaina hakemassa valaisimen kotiin. Valoina käytän ledi-valosarjaa, että saan senkin vihdoin järkevään käyttöön.

Myös paperiruusuin voi valaisimia koristella ja myös sen opimme kurssilla tekemään.

Tosi helppo ja hieman meitä huvitti, koska pelkäsimme tekniikan vaikeutta. Turha pelko!=)

 Tässä enkelivalaisimien runkoja, jotka voi käyttää uudestaan seuraavaa valaisinta tehdessä.

.Enkelivalaisimen varsinainen runko valmistumassa tuossa ylemässä kuvassa. Pellavat kastellaan massaan ja muotoillaan kiekuroiksi, eli tämä vie paljon enemmän aikaa. Massan kuivuttua taakse tehdään viilto koko matkalta ja se teipataan kiinni sisäpuolelta ja koristellaan.

Tässä "luminen sydän" valaisimeen koristeeksi. Veikeän näköinen, ihan kuin "lumi" sulaisi sudämestä.=)

Tässä valmis enkelivalaisin, kaunis eikö totta.

Otin myös parista työstä kuvan, koska niin hienoja juttuja ihmiset ovat tehneet. Tässä vaikka juhlapöytään koristeeksi ja koristuksena vain paperiruusut ja ledivalot ja se on siinä.=)

Yhtenä vaihtoehtona oli tämä "luminen" kukkakranssi kanaverkosta ja paperimassasta, jonka koristuksena on paperinaru ja -ruusut, sekä lasihemet ja huopalehdet.

Ja taas lähti homma lapasesta kuin markka Suomesta...

Virkkaaminen ei ole koskaan ollut oikeen mun juttu, koska olen pitänyt sitä vaikeana.
Viime syksynä sitten ajattelin, ettei se voi olla mitään ydinfysiikkaa tai salatiedettä ja päätin opetella isoäidin neliöt. Netti pelasti taas tämän naisen ja löysin hyvät kuvalliset ohjeet.
Ajattelin tehdä yhden suuren neliön, josta olisi tullut torkkupeite. Ei tullut torkkupeitettä ja kyllästyin koko hommaan, kunnes viikko sitten purin koko tekeleen ja virkkasin langat uudestaan pienemmiksi neliöiksi (nuo suuremmat neliöt kuvassa). Tarkoitus oli tehdä jaloille peite, koska Fibromyalgia on pahentunut jaloissa.
Torstaina piti mennä ostamaanluonnonvaaleaa lankaa, jolla yhdistän palat ja silloin se tapahtui. Tytär kysyi ihan asiallisesti,että luulenko ihan tosissani saavani pitää peitteen itselläni. Hyvä kysymys, koska perheeni tuntien en luule vaan tiedän olevani taas ilman peitettä.
Lähdin kaupasta 7 jättikerän kanssa. Ostin Novitan Kyyhkyä (nuo vaaleammat kerät) ja Novitan Raitaa (tummemmat kerät).
Isäntä kysyi, olenko nyt kaksi viikkoa hiljaa ja tyytyväinen sohvan nurkassa virkkatessani. Älytön kysymys, meikäläinenhän on aina tyytyväinen kun on tarpeeksi materiaalia käsitöihin!=)
Syksyllä ja talvella on ihan kiva virkata ja neuloa ja keväällä ja kesällä voin keskittyä ristipistoihin.
Laittelen kuvia valmiista peitteistä ja koruista taas kun kerkeän.