Viime syksynä sitten ajattelin, ettei se voi olla mitään ydinfysiikkaa tai salatiedettä ja päätin opetella isoäidin neliöt. Netti pelasti taas tämän naisen ja löysin hyvät kuvalliset ohjeet.
Ajattelin tehdä yhden suuren neliön, josta olisi tullut torkkupeite. Ei tullut torkkupeitettä ja kyllästyin koko hommaan, kunnes viikko sitten purin koko tekeleen ja virkkasin langat uudestaan pienemmiksi neliöiksi (nuo suuremmat neliöt kuvassa). Tarkoitus oli tehdä jaloille peite, koska Fibromyalgia on pahentunut jaloissa.
Torstaina piti mennä ostamaanluonnonvaaleaa lankaa, jolla yhdistän palat ja silloin se tapahtui. Tytär kysyi ihan asiallisesti,että luulenko ihan tosissani saavani pitää peitteen itselläni. Hyvä kysymys, koska perheeni tuntien en luule vaan tiedän olevani taas ilman peitettä.
Lähdin kaupasta 7 jättikerän kanssa. Ostin Novitan Kyyhkyä (nuo vaaleammat kerät) ja Novitan Raitaa (tummemmat kerät).
Isäntä kysyi, olenko nyt kaksi viikkoa hiljaa ja tyytyväinen sohvan nurkassa virkkatessani. Älytön kysymys, meikäläinenhän on aina tyytyväinen kun on tarpeeksi materiaalia käsitöihin!=)
Syksyllä ja talvella on ihan kiva virkata ja neuloa ja keväällä ja kesällä voin keskittyä ristipistoihin.
Laittelen kuvia valmiista peitteistä ja koruista taas kun kerkeän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti