Suvussamme on traditio, että synttäreiksi ja nimipäiviksi mummini (80v.) tekee Tiikerikakun ja sitä syödään suurella nautinnolla ja säästäen. Vaikka hänen tyttärensä ja me lapsenlapsetkin osaamme kakun tehdä, niin mummin kakku on edelleen odotetumpi kuin muut mahdolliset lahjat.=)
Kakussa on nimittäin yksi juttu, joka tekee siitä niin suositun:se on aavistuksen raakaa sisältä. Tiedän,se kuulostaa aika mielenkiintoiselta, mutta kauppansa se tekee.
Eilen lupasin lapsille, että tänään leivotaan sämpylöitä ja päätinkin sitten tehdä myös tuon sukumme suosikin. Lapset ja mies toivoivat tai oikeastaan vaativat, että kakusta tulisi hieman raaka. Rouva sitten yritti, eikä onnistunut. Kypsähän siitä tuli, että pätkähti! Jostain kumman syystä (mysteeri, jota ei kai koskaan selvitetä, kakku teki kauppansa). Ja sitä tiikerin raitaakaan en jaksanut tehdä, vaan siitä tuli kokonaan kaakaon värinen.
Tässä oli ne vähemmän legendaariset sämpylät ja kakku!=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti